Pelastuslautakunnan kokous 9/2014

Osallistuin pitkästä aikaa pelastuslautakunnan kokoukseen. Esityslista oli verrattain lyhyt. Käsiteltävänä oli lähinnä Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastuslaitokselle osoittama selvityspyyntö. Keskustelua herätti myös tähän liittyen perjantaina 19.9.2014 Helsingin Sanomissa julkaistu uutinen palomiespulasta ja puuttuvasta palvelutasopäätöksestä.

Ensinnäkin mitä tulee palvelutasopäätökseen, niin se on ollut pelastuslautakunnassa käsittelyssä 30.4.2013 pidetyssä kokouksessa ja ollut käytännössä siis valmiina. Sittemmin pelastuslaitos on hyväksynyt itselleen uuden strategian ja toteuttanut rakenneuudistuksen, mikä on vähintään osaltaan syynä, että pelastuslain 29 §:n mukainen kunnan kuuleminen on jäänyt kesken. Sinänsä hyvä, että AVI kiinnitti tähän huomiota, jotta asia tulee hoidetuksi. Helsinkiläisenä asukkaana, veronmaksajana ja vähäsen päättäjänäkin en ole kuitenkaan huolissani, etteikö pelastuslaitoksen palvelutuotanto ole pyörinyt tähänkin asti niin kuin pitääkin.

Mitä tulee palomiespulaan, niin on ihan totta, että Jätkäsaaren pelastusasemalla ei ole sijoitettuna pelastustoiminnan yksikköjä. Tämä on pelastuslaitokselta tietoisesti tehty riskinarviointiin perustuva päätös. Yksikön sijoittaminen Jätkäsaareen parantaa kyllä lähialueen toimintavalmiusaikaa (muutenhan yksikön sijoittamisesta ei olisi mitään iloa), mutta on laajemman riskinarvioinnin sekä osin poliittisen päätöksenteon asia arvioida, olisiko Jätkäsaareen sijoitettu pelastusyksikkö paras tapa parantaa asukkaiden turvallisuutta vai tulisiko lisäpanostukset kohdentaa jonnekin muualle. Avunsaantiajat ja toimintavalmiusajat ovat Helsingissä sikäli hyvällä tasolla, että tilanne ei ole oman tietämykseni mukaan hälyttävä nykyiselläänkään, vaikka AVI on halunnut asiasta selvityksen.

Toimintavalmiusajoista vielä todettakoon, että pelastuslaitoksen toimintavalmiusajan mediaani on 6 minuuttia ja 3 sekuntia, kun se toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaan tulisi olla 6 minuuttia. Pelastuslaitoksella tehdyn tutkimuksen perusteella minuutti lisää toimintavalmiusajassa lisää henkilövahinkoja 1,2 %, joten kolmen sekunnin vaikutus toimintavalmiusajassa ei ole asukkaiden turvallisuuden kannalta ratkaiseva.

Loppukaneettina haluan tarttua HS:n jutussa mainittuun työntekijöiden huoleen sopimuspalokuntalaisten käytöstä pelastustoiminnassa. Jutussa viitataan sopimuspalokuntalaisiin "pelastusalan harrastajiin", mikä antaa mielestäni väärän kuvan sopimuspalokuntalaisten roolista pelastustoiminnassa. Käytännössä kaikkialla Helsingin ulkopuolisessa Suomessa nopeat hälytysvasteet, ihmisten pelastaminen ja pelastustoimen palveluiden kustannustehokkuus perustuvat sopimuspalokuntalaisten työlle. Se, että sopimuspalokuntalaiset ovat tehtävässään vapaaehtoisesti, erilaisella koulutuksella ja lähes nimellisillä korvauksilla, ei tee heistä vähemmän keskeistä osaa pelastustoimen palvelutuotantoa. Vaikka Helsingillä on taajaan asuttuna pelastustoimen alueena mahdollisuus tukeutua 24/7-päivystettyihin, päätoimisilla miehitettyihin pelastusasemiin, sopimuspalokunnat ovat tärkeä resurssi ja vastakkainasettelu pää- ja sivutoimisten pelastajien välillä on paitsi turhaa, myös haitallista.

Pelastuslautakunnan kokous 3/2014

Helsingin pelastuslautakunta kokoontui 25.3.2014 kolmannen kerran tänä vuonna. Asialistalla oli kiinnostavimpina käsiteltävinä kohtina kaupungin sammutusvesisuunnitelma ja vuoden 2013 toimintakertomus.

Sammutusvesisuunnitelma on alueelliselle pelastuslaitokselle pakollinen ja siinä määritellään, miten pelastuslaitos eri tilanteissa turvaa sammutusveden saatavuuden. Suunnitelmassa on niin nykytilan kuvausta kuin tavoitetilan määrittelyä. Kuntaliiton vetämänä sammutusvesisuunnitelmia varten on laadittu opas, johon pelastuslaitokset omat suunnitelmansa rakenteen ja tiettyjen mitoitusten osalta perustavat.

Helsinkiläisten ja kaupunkiorganisaation kannalta kiinnostavimpana ristiriitana kaupungin sammutusvesisuunnitelmassa on HSY Veden ja pelastuslaitoksen eriävä näkemys palopostien määrästä. Pelastuslaitoksen edustajan mukaan Helsingin veden kanssa on aikanaan päästy yksimielisyyteen siitä, että paloposti, josta saa vettä vähintään 10 l / s eli 600 l / min, tulee olla 150 metrin välein pelastustoiminnan turvaamiseksi. Ylikunnallisen HSY Veden kanssa pelastuslaitos ei sen sijaan ole löytänyt asiasta vastaavaa yhteisymmärrystä vaan HSY Vesi haluaa harventaa verkostoa ja tarjota kapasiteetiltaan suurempia (väh. 20 l / s eli 1200 l / min) palovesiasemia.

Nykyisellään sammutusvesisuunnitelma, joka on siis pelastuslaitoksen asiakirja, toteaa ristiriidan. Tästä ja palopostien huonosta kunnosta johtuvasta palopostiverkoston katveista pitäisi kuitenkin päästä sopuun pelastuslaitoksen ja HSY Veden kesken, jotta tästä ei aiheudu vaaraa kuntalaisten paloturvallisuudelle. Palopostiverkoston harventuessa joudutaan käyttämään pitkiä letkuvetoja, mikä aiheuttaa viivettä pelastustoiminnalle ja matkan pidentyessä myös paineet pienenevät. En tiedä, mikä sopiva sovitteluratkaisu tilanteessa olisi, mutta nykyinen ristiriita ei ole virastoille kunniaksi eikä kuntalaisten turvallisuudelle hyväksi.

Toinen keskustelua herättänyt asiakohta kokouksessa oli pelastuslaitoksen toimintakertomus 2013. Toimintakertomuksessa ei ollut mitään sinänsä uutta, mitä aiemmissa kokouksissa ei olisi tullut ilmi. Henkilöstö siirtyi 1+3-vuorojärjestelmään, mikä helpottaa koulutuksen järjestämistä, kun koko työvuoro on kerralla töissä. Organisaatiouudistus vietiin läpi vuonna 2013 ja toimintakate oli 2,49 M€ talousarviota parempi.

Vaikka pelastuskoulu ei aloittanut vuonna 2013 uutta kurssia, komentajan mukaan tämä ei aiheuta välitöntä uhkaa pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön saatavuudelle. Vihreänä olen tyytyväinen pelastuslaitoksen ympäristönsuojelullisiin ja energiankäytön vähentämiseen liittyviin tavoitteisiin, jotka laitos on myös saavuttanut. Ensihoidon tehtävämäärien kasvulle toimintakertomus ei nimeä selkeää syytä, mutta hyvä, että siihen on kiinnitetty toimintakertomuksessa huomiota.

Muissa asioissa todettiin aiemman mukaisesti lautakuntamatkan suuntautuvan Kiovan sijaan Lissaboniin. Kiovan nykyisessä turvallisuustilanteessa kohteen vaihto vaikuttaa hyvin järkevältä.

Pelastuslautakunnan kokous 2/2014

Olin tiistaina 25.2.2014 jälleen pelastuslautakunnan kokouksessa. Asialistalla oli pitkälti lausuntoja kaava-asioista, jotka menivät keskustelutta läpi. Kaavalausunnoissa on harvemmin pelastuslautakunnassa seksikkyyttä, koska palotarkastajat ovat tehneet työnsä huolellisesti ja pelastuslautakunnan näkökulma kaavoihin on kovin palotekninen.

Tilinpäätös ja tavoitteiden toteutuminen 2013 sen sijaan herättivät keskustelua joukossa. Pelastuslaitos teki 2,5 miljoonaa euroa eli 7 % odotettua paremman tuloksen. Joukossa oli jotain kertaluontoisia eriä, mutta esimerkiksi tarkastuksista ja erheellisistä paloilmoituksista perityt maksut olivat yli kolminkertaiset budjetoituun nähden. Pelastuslaitoksen virkahenkilöiden mukaan tapauksia ei edes ole hallinto-oikeudessa eli tuo 570 000 euron lisätulo on nyt oikeasti tulossa kaupungille.

ERHE- ja palotarkastusmaksujen tarkoitus ei tosiaan ole bisneksen tekeminen vaan pelastuslaitoksen kannalta ideaalitilanteessa ei olisi erheellisiä paloilmoituksia, ei niistä aiheutuvia pelastustoiminnan kuluja, eikä niistä aiheutuvia tuloja. Valtakunnallisesti näyttää siltä, että maksullisuus puree erheellisten määrään eli oikeaan suuntaan mennään.

Olen kuullut suhteellisesti samansuuruisista budjettialituksista myös muilta pelastustoimen alueilta. Tämä voi liittyä tai olla liittymättä pelastustoimen aluejaon uudistukseen, jonka julkilausuttuna tavoitteena on lähinnä 7,5 miljoonan säästö. Ja kieltämättä Helsingin pelastuslaitoksen ja muiden pelastuslaitosten luvut osoittavat 7,5 miljoonan säästön toteutuvan tarvittaessa ilman aluejakouudistusta.

Jos aluejako- ja organisaatiouudistus halutaan toteuttaa muista kuin säästösyistä, niin silloin yhdyn niihin puheenvuoroihin, että tulisi katsoa kaikki vaihtoehdot läpi ja tehdä uudistus tiiviimmässä vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Sinänsä ottamatta minkään aluejakomallin puolesta kantaa, paras lopputulos saataisiin avoimemmalla valmistelulla ja pelastuslaitosten, pelastusosaston ja kuntien välisellä vuoropuhelulla. Muutosta vastustavasta palautteesta löytyy monia hyviä huomioita, joita kannattaa huomioida, vaikka päätyisi yhä samaan aluejaon lopputulokseen.

Toiminnallisista tavoitteista turvallisuusviestinnän toteuma jäi suunnitellusta, mutta ymmärtämäni mukaan siihen on tulossa pelastuslaitoksella muutenkin muutoksia ja poikkeama on huomioitu toiminnassa. Hämmästystäni herätti myös lähtöaikatavoitteen ja -toteuman ero, joka oli yli kolmanneksen (60 s << 82 s). Sinänsä tuo 22 sekunnin ylitys ei ole fataali, koska yhdistetty ajo- ja lähtöaika oli suunnitellun mukainen, mutta on yhä outoa, että toteuma eroaa noin voimakkaasti suunnitellusta.

Muissa asioissa todettiin Helsingin pelastuslaitoksen pärjänneen hyvin pelastuslaitosten valtakunnallisessa työhyvinvointikyselyssä. Saavutus on sitä merkittävämpi, kun huomioidaan vastikään läpiviety organisaatiouudistus, jonka olisi odottanut vaikuttavan tuloksiin heikentävästi. Varsinainen loppuraportti työhyvinvointikyselystä saadaan maaliskuun lopussa.